Matkalla

Kyllä, onnistuu

Nimittäin viiden keikan kiertue Taiteiden yönä Helsingissä. Autolla ei olisi onnistunut, niin tukossa oli kaupunki.

Oli hektistä mutta hienoa.

Galleria Midorissa Jokke Laivuori soitti Couperiniä ja Brahmsia peräkkäin sekä muuta lohtumusiikkia. Viulisti Kaisa Kallinen fiittasi. Tupa oli ihan täynnä ja ovi kävi jatkuvasti, ulkokaide täyttyi fillareista.

Sitten otimme varaslähdön Kansalaistorin päälavalle ja vedimme pari tehokasta kappaletta. Kiertuekaravaani seurasi myöhemmin ja asettui viinipiknikille.

Vähitellen oli pakko irtautua Teurastamolle. Oskalan Hannu oli virittänyt setin valmiiksi konttikasan kattolavalle, ja jumalauta kun oli upea soittaa, kun jalkojen alla velloi väkeä ehkä pari tuhatta. Koko punavihreä kupla oli tullut Food Marketin antimia nauttimaan ja joutui samalla kansanmusiikin uhriksi.

Sitten KuuKuu-kahvilaan. Ilkka roudasi kuormapyörällään sekä violonen että jouhikon, ja risteytti niitä tiivistunnelmaisesti. Hannu oli tehnyt PA:n valmiiksi, mutta keikan jälkeen se siirrettiin saakelin nopeasti kuormapyöriin ja Bryggerihin.

Siellä Pauli Halme jo odotteli, ja viihdytti baarikansaa fingerstyle-kitaroinnilla. Oli kova.

Ja viimein PA:n roudaus varastoon ja hidas siirtymä Haamupyörälle. Alasen Timo oli roudannut selloaan koko päivän, ja otti sen esiin. Karavaani kohdisti ledivalot valkoiseen fillariin, ja Bach soi. Kaikki paikalla olleet ovat pyöräilleet paljon ja turvallisesti. Oli sopivaa uhrata musiikkia ja läsnäoloa menehtyneelle pyöräilijätoverille.

Emilian laituripodcast

laituri

Karen piti tehdä Haapaveden konserttiradioinnin kylkeen vartin radio-ohjelma kiertueesta, mutta kävikin niin että Emilia istui synnyinkotinsa laiturilla ja puhui nauhalle kolme varttia itsekseen. Tulos on rauhallinen, syvä sukellus kiertueen herättämiin ajatuksiin ja tunteisiin. Julkaistakoon se kokonaisuudessaan tässä.

Uutta putkeen

Ei-minkään tekeminen onnistui Suolahdessa erinomaisesti. Teimme tuhannen palan palapelin, saunoimme ja olimme ajamatta polkupyörää. Kroppa ja mieli menivät välittömästi pois päältä, kun jatkuva kiertuepaine loppui, mutta nyt alkaa taas olla elonmerkkejä.

  

  

Kare on kirjoittanut uuden lehdistötiedotteen ja huoltanut pyörät. Vain yksi ketju meni vaihtoon. Emilia on tehnyt teostoilmoituksia ja toimistotöitä.

Nyt tekee taas mieli ajaa pyörää ja soittaa viulua. Uusi ohjelmisto tulvi korviin rahisevilta arkistonauhoilta, mutta ei vielä ehdi sunnuntain Puistokarkeloihin Alppipuistoon.

Siirryimme muuten Helsinkiin härskisti autolla. Siinäpä onkin hiilidioksidiperustelemista, mutta kas kun alkukesästä veimme kissat Suolahteen hoitoon autolla, niin piti se kärry takaisinkin ajaa, sille on täälläkin lainaajia. Ei kun antaa tekosyiden olla.

Suolahti – Keuruu

Emilia was born in Suolahti and Kare in Keuruu. Lately we have ridden between those towns quite often, so it was an easy start for the longest continuous section of our tour.

The road is quiet and lonely. We like it.

 
The first two hours it was raining but it was good to test that our gear is waterproof. And that all the violins fit to the trailer.

 

 Now we will go and check the opening concert of Soiton Paikka festival.

It is different

Yesterday was the first proper riding day of the tour – 140 kilometers and two gigs. Kare hauled the trailer that was loaded with two violins and one nyckelharpa. Emilia had panniers. From Helsinki to Lohja the wind was blowing hard against us. Luckily (NOT!) it eased up when we rode back.
We noticed a few things.

Before the gig riding helps with the nerves – stress and biking don’t get along.

After the gig riding helps to get rid of excess energy. Some musicians go to bar, but riding home is more effective and healthy.

On your bike you can’t hang around in social media or mess with random office work. Traveling by bike helps you to keep focus. It’s like meditation, and totally different to travellng by car.

You can memorize the lyrics or the speaks when riding a bike.

Kilometers on the map are easy. Kilometers in real are not easy, but they are fun and worth it. Seven hours of riding, two hours of playing.

Kare’s violin. In action first time in fifteen years.

The set list, serious business.

Bemböle Kaffestuga – an obligatory stop for cyclists.

Tänään mennään

Emilia on treenannut ohjelmiston. Kare on pumpannut renkaat täyteen ja varmistanut, että viulut mahtuvat peräkärryyn – juuri ja juuri. Yhdessäkin on soitettu ihan pikkuisen – eilen Kare soitti ihmisille julkisesti ensimmäistä kertaa viiteentoista vuoteen…

11350166_846575335426870_2024629389_n

Ollaan melko valmiita.

Lohjalle on luvassa aurinkoa ja vastatuulta. Ensin soi museon kahvilassa klo 15, sitten Cafe Laurissa klo 17. Kummatkin ovat kuulemma hienoja kahvilakulttuurin pesäkkeitä. Sitten ajetaan kotiin. 140 kilometriä on päivällä mittaa.

Tulkaa katsomaan keikkoja vaikka fillarilla. Kahvi ja fillarit kuuluvat yhteen. Melkein niin kuin pyörä ja pyörä.